Tää viikko ollaan taas oltu kriisikeskuksella, on aika hiljaista siellä ollut. Ollaan nähty pari raiskattua lasta, toinen oli raiskattu viime vuonna ja nyt uudestaan saman miehen toimesta. Täällä on mustien kulttuuri sellainen, että jos sinua vanhempi musta pyytää esimerkiksi että käyt kaupassa hänen puolestaan, sinun on käytävä. Vanhempaa ihmistä on kunnioitettava. Jotain samantapaista kävi tälle tytölle, hän tunnisti miehen, mutta on toteltava kun vanhempi ihminen käskee. Kamalaa. Lapsia tosiaan myös uhkaillaan, että jos kerrot raiskauksesta niin tapan sinut tai perheesi. Uskon, että monet monet tapaukset jäävät ilmoittamatta tämän takia.  Ja osa raiskatuista lapsista on niin pieniä, etteivät he edes tiedä mitä on tapahtunut, onko tilanne ollut sopiva vai onko se joku rikos tehdä noin. Kyllä vetää aika hiljaiseksi.

Tämän maan byrokratia on myös ihan älytöntä. Yksi valkoinen nainen tuli meidän kriisikeskukseen. Yleensä asiakkaat ovat siis aina mustia tai intialaisia. Täällä ei käydä valtion sairaaloissa kuin vain jos ei ole rahaa mennä yksityiseen. No kuitenkin, nainen oli yrittänyt tehdä rikosilmoitusta poliisiasemalle, siellä poliisit eivät halunneet auttaa. Nainen oli käynyt jossain poliklinikalla, ei voitu auttaa. Nainen kävi yksityisellä lääkärillä, siellä ei osattu tehdä oikeanlaista tutkimusta ja todistusaineiston keräämistä. Nainen kävi kaksi kertaa kriisikeskuksella, ei voitu auttaa kun ei ollut tehty rikosilmoitusta. Nyt 6 päivää myöhemmin nainen lopulta sai tehtyä rikosilmoituksen ja pääsi tutkimuksiin. Todistusaineistoa ei voitu enää kerätä, koska raiskauksesta oli kulunut yli 72 tuntia. Nainen oli kaksi vai kolme päivää ollut peseytymättä, mutta sitten oli ollut pakko mennä suihkuun kun oli niin tukala olo. Eli apu tuli aikalailla liian myöhässä. Nainen oli käännytetty monia kertoja vain kotiin. Kamalaa!!! Eilen näimme, kuinka hänet käännytettiin kotiin, nainen oli hyvin järkyttynyt ym. Miksi häntä ei voitu ottaa jollekin osastolle yön yli, tai kriisikeskukseen, siellä on kuitenkin pari sänkyä sitä varten?? Tänään hän sitten tuli uudestaan tosiaan rikosilmoituksen kanssa ja otettiin HIV-testi ja tehtiin haastattelu. Kaikki meni pieleen haastattelussa, en edes jaksa selittää. Mutta lyhyesti sanottuna, jos sinut raiskataan täällä, saat taistella, jotta pääset tutkimuksiin. Joskus voi päästä helpommalla, riippuu tuurista, ja uskon, että myös väristä. Valkoisten alueella valkoiset saa parempaa palvelua ja apua, mustien alueella musta saa parempaa apua.  Kyllä näkyi haastattelussakin ihan erilainen ote, kun musta hoitaja haastatteli valkoista raiskauksen uhria. Viime kerralla, kun hoitaja haastatteli mustaa raiskauksen uhria, meni haastattelu enemmän sääntöjen mukaan…

Äh, en jaksa jauhaa tästä enää, mutta täällä ei potilasta kuunnella, puhutaan päälle, kirjoitetaan ympäripyöreitä lausuntoja, ei haluta ottaa vastuuta… On toki poikkeuksiakin, tosin ei paljon. Tämä maa on ihana, kun saa kiertää turistipaikoissa ja nauttia auringosta, olla turvallisilla alueilla. Mutta kotimaaksi tämä olisi aika turvaton paikka…

Olen myös huomannut, kuinka varautuneeksi olen täällä tullut. Ennen ajoin vahvana mitä tahansa asiaa, minkä koin tärkeäksi. Uskalsin sanoa vahvasti mielipiteeni, uskalsin olla eri mieltä. Nyt musta tuntuu, että mut jyrätään niin usein, että on vain parempi olla hiljaa. Koen etten tule kuulluksi, sanoillani ei ole merkitystä. Olen hiljaisempi kuin ennen, vetäytynyt jotenkin omaan maailmaan, omiin ajatuksiin…

 Kaikki aina sanoo, että vaihdossa sitä itsenäistyy ja tulee itsevarmuutta, koen että asia on kääntynyt jotenkin ihan päinvastoin. Täällä ei ensinnäkään voi olla itsenäinen, on pakko tukeutua toisiin kun tämä on niin vaarallinen paikka olla. Ja olen entistä epävarmempi kaiken suhteen, vaikea selittää…  Tuntuu ettei ketään kiinnosta. Eikä tämä MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoita kavereita tai perhettä, tiedän että kiinnostaa. Mutta kun välimatka on niin pitkä, pitäisi täälläkin olla joku jota kiinnostaa, joku jolta saisi tukea ja tsemppausta.. Pitää työstää vielä ajatuksia, mutta ei tämä matka ole pelkkää iloa ja hienoja kokemuksia tuottanut. Paljon on sellaista kurjuutta, mitä ei voi jakaa kellekään, ei edes Slapylle ja Kerhsille. Meillä kaikilla on niin kiire pärjätä omien asioiden kanssa, ettei jaksa keskittyä toisten juttuihin niin paljon. Niin sen olen itse järkeillyt. Koska Slapynkin kanssa ollaan oltu tosi hyviä kavereita ennen tätä matkaa, ollaan jaettu paljon ajatuksia ja vapaa-aikaa, mutta nyt jotenkin tunnen etääntyneeni sekä hänestä että muustakin ympäristöstä. Olen niin hiljainen täällä etten enää oikein tunnista itseäni näissä tilanteissa. Eikä näitä asioita voi selittää Suomeen kavereille tai perheelle, ne, keille olen jotain sanonut, eivät ole osanneet sanoa yhtikäs mitään. Tuntuu sitten aika turhalta selittää enää mitään, kun ei toinen kuitenkaan voi ymmärtää., kun ei kuitenkaan saa tukea.  Luulen, että siihen ymmärrykseen tarvitaan oma henkilökohtainen kokemus vastaavanlaisesta..

Mutta iloisempaan mainintaan, tänään oli puolikas päivä ja käytiin Kerhsin kanssa vähän ostoksilla :D Meitä lähellä on sellanen katu, missä on paljon kojuja joissa myydään erilaista krääsää. Siellä myydään myös paljon puu- ja kivituotteita. Ostettiin vähän rojuja, ehkä muutama tuliainenkin löytyi ;) Ongelma on vain se, että kotiin voi viedä 20kg tavaraa lentokoneessa, tulomatkalla mulla oli jo 20,6kg…. Mutta jätän tänne jotain, esim. työvaatteet, niin täytyy vain toivoa ettei paino ylity kamalasti kotiin tullessa… Typerät rajoitukset, vielä ei ole läheskään ostettu tarpeeksi.  Eli ei saa sit valittaa mun tuomista tuliaisista!!!! Itselleni pitäisi ostaa vielä ainakin laukku, ainakin yhet kengät olisi kivat, bikinit, paitoja, farkut, hmmm….vaikka mitä :D No ehkä Kap Kaupungista löytyy jotain!  Vaikkakin ensin Drakensbergille, seuraava postaus siis joko sunnuntaina jos tullaan ajoissa tai sit ensi viikolla. Hyvää loppuviikkoa kaikille!! :)