Hei taas. Maanantaina aloitimme harjoittelun lastenosastolla. Siella ei ole juuri yhtaan valkoihoista, kaikki joko tummia tai intialaisia. Suurin osa tyontekijoista on alan opiskelijoita. Sisterit (kai kuten sairaanhoitaja) ja nurset (kai kuten lahihoitajat) ja isot kihot erottaa natsoista olkapailla, vahan Hitler-meininkia siis. Tahan mennessa suurin osa intialaisista opiskelijahoitajista on ollut meille aika toykeita, eivat auta vaikka aamulla on ”osastonhoitajan” kanssa puhuttu, etta he neuvovat. Se on aika raskasta, yritan kulkea vakisin perassa ja kysella mita teet ja miksi teet ja miten teet. Mutta usein vastaus on ymparipyoreaa tai ei vastausta ollenkaan. Todella turhauttavaa. Sita on vaikeaa selittaa, mutta kanssakayminen on melko hankalaa. Ne puhuvat meista myos jonkin verran pahaa jopa meidan lasnaollessa, kun luulevat ettemme ymmarra. Mutta  en tosiaan aina ymmarra heidan puhettaan, he puhuvat erilailla englantia kuin esim. valkoihoiset. Alkaa kasittako etta olisin rasisti, mutta kulttuurierot nakyvat taalla. Ja vaikka Slappy puhuu melkein taydellista englantia, oli opiskelijahoitajat sanoneet hanellekin etta et osaa kovin hyvaa englantia. Mita!!!!??? Mutta miten me osattaisiinkaan , kun sairaalan kieli on meille melko tuntematonta jo ihan suomeksikin? Tuntuu etta ketaan ei kiinnosta, vaikka yritamme selittaa etta olemme taalla oppimassa ja haluamme nahda mahdollisimman paljon ja meidan koulutus on erilaista kuin heilla. Vaihto on organisoitu tanne huonosti, luulen, ettei meidan koulukaan tieda mika taalla on tilanne. Mutta paiva kerrallaan, jatkamme itsemme tyrkyttamista osastolla ja yritamme sulautua joukkoon. Katriinalla on samanlaisia ajatuksia kuin mullakin, niin meilla kaikilla. Taalla oloa on hyvin vaikea selittaa, turvattomuus kulkee mukana joka hetki, mutta yritamme nauttia tasta tilaisuudesta.

Saimme muuten eilen vihdoin prepaid-liittymat, hienoa! Ja viela hienompaa on se, etta eilen tuli lamminta vetta! Ja tanaankin! Voi etta se on mahtavaa!!!   Nytkin tulin suihkusta ja soin tomaattipussikeittoa, oli lammin olo kun tuli lampimasta suihkusta. Meilla ei siis ole keittiota, ei uunia, ei liesia, ei jaakaappia. Tai on meilla joku huone, jossa on ”poytatasoja” ruuan valmistukseen, mutta ei siis yhtaan mitaan valineita. Ostimme itse kaikille oman lautasen, mukin ja kihvelit. Ostimme myos vedenkeittimen jossa valmistuu kahvi, nuudelit ja pussikeitot. Njam njam. Ei haittaa, vaikka muuta ei ole, meilla on kuitenkin lamminta vetta J Ja vapaapaivina voidaan kayda syomassa ulkona, se ei ole niin kallista kuin Suomessa. Mutta ruokakaupat melkein on yhta kalliita. Ja saamme alle 2 eurolla (R 18 = 18 randia) sairaalan ”opiskelijaruokalasta” lampiman ruoan jos haluamme. Eli ihan ok on ruokapolitiikkakin.

Talla viikolla tyoskentelemme 6 paivaa, tanaan tehtiin eka 12 h paiva! Huomenna vain 9h. Taalla ei juosta kiireella, joten fyysisesti se ei ole raskasta. Tehdaan nyt aluksi ainakin paljon toita, jotta jaisi myohemmin aikaa vahan lomailuunkin.